Mistä on hyvät hoitajat tehty?

Yhtä oikeaa määritelmää hyvälle hoitajalle ei ole, mutta hoitotyössä on selkeää etua tietynlaisista ominaisuuksista. Sosiaalisuus ja hyvät vuorovaikutustaidot ovat hoitajalle hyödyksi, sillä työssä on keskeistä erilaisten ihmisten kohtaaminen ja heidän kanssaan kommunikointi. Näitä taitoja voidaan koulutuksen ja työn ohessa kehittää, mutta niiden olisi hyvä tulla jossain määrin luonnostaan hoitotyötä tekevälle.

Hoitajan työssä on etua terveestä empaattisuudesta

Hyvistä hoitajista huokuu usein lämpö, empaattisuus ja rauhallisuus. Hoitajien empaattisuudesta puhutaan paljon, sillä se on tärkeä ominaisuus asiakkaan kohtaamisessa hoitotyössä. Empaattisuus onkin hyvän hoitajan merkki silloin, kun se pysyy terveellä tasolla. Ominaisuudessa piilee kuitenkin kääntöpuoli, sillä liian empaattiset hoitajat uupuvat helposti työssä.

Työtehtävien valinta kannattaa tehdä hoitajan empaattisuuden rajoja kuunnellen: esimerkiksi lasten syöpäosastolla ja vanhusten hoivakodissa tarvitaan hyvin erilaista luonnetta. Hyvä hoitaja osaa pitää rajat liian empaattisuuden suhteen sekä erottaa työn ja henkilökohtaisen tunne-elämän toisistaan. Paras tilanne syntyy silloin, kun ihminen itse huomaa, millaiseen työhön soveltuu hyvin tai ei sovellu lainkaan. Silloin on mahdollisuus valita työ, jota oma empaattisuus tukee.

Hoitoalalla tarvitaan erilaisia persoonia

Hoitokenttä on hyvin laaja, mikä tarjoaa tilaa erilaisille persoonille. On ymmärrettävä, että kaikki hoitajat eivät sovellu kaikkiin työtehtäviin, ja heidän vahvuutensa tulisikin huomioida työtehtävien valinnassa. Toisilla luonne voi nousta esteeksi esimerkiksi liian empaattisuuden vuoksi ja toisia tietynlaiset työtehtävät eivät vain kiinnosta yhtä paljon kuin toisia. Jokaisella hoitajalla on kuitenkin mahdollisuus löytää oma luonteva paikkansa hoitoalalla. Tyytyväisyys ammattiin kasvaa, kun työ on mielekästä ja sopii omalle luonteelle.

Kiinnostuksen kohteiden ja erilaisten vahvuuksien lisäksi myös ikä on rikkaus työyhteisössä. Hoitoalalla työskentelee hyvin eri ikäisiä ihmisiä aina nuorista keski-ikäisiin ja jo eläkeikää lähestyviin hoitajiin. Jokaisella ikäryhmällä on oma annettavansa työyhteisöön. Eri ikäpolvien välillä voidaan jakaa osaamista, ja moninainen ikäjakauma lisää myös joustavuutta työyhteisön sisällä. Esimerkiksi perheellisillä ja eläkeikää lähestyvillä voi olla hyvin erilaiset elämänrytmit, mikä voidaan huomioida työvuoroja suunnitellessa.

Hoitoalan opintoihin tulisi olla soveltuvuuskokeet

Tällä hetkellä Suomessa ei ole yhtenäistä käytäntöä siitä, vaaditaanko terveysalan opintojen hakuprosessin osana soveltuvuuskoe. Soveltuvuuskokeiden muuttaminen yhtenäiseksi ja pakolliseksi osaksi hoitoalan opintojen hakuprosessia karsisi pois jo hakuvaiheessa sellaisia henkilöitä, joille oma alavalinta tai sopivuus alalle ei ole selkeä. Soveltuvuuskokeen muodolle on monia vaihtoehtoja aina opettajien tekemistä haastatteluista psykologin testeihin ja ryhmätehtäviin.

Lähihoitajan tutkinto houkuttaa lyhyen kestonsa vuoksi ajoittain opiskelijoita, jotka eivät ole luonteensa puolesta soveltuvia hoitotyöhön tai ylipäätään kiinnostuneita terveydenhuollon alasta. Usein näissä tapauksissa käy niin, että tutkinto jää kesken tai se suoritetaan, mutta siirrytään heti valmistumisen jälkeen töihin muille aloille. Soveltuvuuskokeilla voitaisiin kohdentaa käytössä olevat resurssit kouluttamaan hoitajia, jotka tulevat oikeasti työskentelemään alalla tulevaisuudessa.

Usein hoitoalalle hakeutuvat sellaiset ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita muiden auttamisesta. Hoitotyöstä puhuttaessa törmääkin usein käsitteeseen kutsumusammatista. Tätä termiä on kritisoitu paljon, sillä kutsumustyön on koettu olevan tekosyynä esimerkiksi alhaiselle palkkatasolle. Vaikka monella hoitajalla alavalinnan taustalla onkin kohtaamisen tarve ja halu auttaa, ansaitsee hyvä hoitaja aina riittävän rahallisen korvauksen työstään.

Kuuntele podcastimme ja katso videolta lisää Sirkun ja HR-koordinaattorimme Katjan keskustelua aiheesta: www.kultaisethoitajat.fi/podcastit/